Ristiina
Sinähän olet myös voittanut, lapsi.
HANNA (iloisesti).
Voittanutko? Voittanut! Ettekö pidä minua pilkkunanne?
Ristiina
Ei, ei, se on ihan varma! Näetkö nyt kuinka pitää seurata kohtalon viittauksia! Jos et olisi totellut untasi, et olisi voittanut mitään, ja jos en minä olisi antanut sinulle toista puolta, niinkuin unessa käskettiin, en minäkään olisi voittanut mitään. (Loistavin kasvoin, yhä hämillään ja liikutettuna.) Minä en voi sitä vielä ensinkään uskoa.