Ristiina
Tämä käy yli ymmärrykseni. Niin kauan kun olen ollut talossa, ei meillä ole ollut niin kunnollista sisäkköä, kuin Hanna — ja hänet pannaan pois.
Hanna
Oi, minä tiedän mistä tämä kaikki tulee, siihen ei ole kukaan muu syynä kuin kamarineiti!
Anna
Minäkö?
HANNA (kuivaten kyyneleensä, voimakkaammin).
Te, eikä kukaan muu!
Anna
Mitä minulla on Hannan kanssa tekemistä?
HANNA (kiivaammin).
Olette mustasukkainen, kun kirjanpitäjä minua liehakoi.
ANNA (halveksivasti).
Minä mustasukkainen — tuollaiselle?
Hanna
Miksi ei? Kun tulee vissiin ikään, niin eivät miehet katsele enää niin halukkaasti kuin ennen.
ANNA (kiivaasti).
Vissiin ikään? Mitä se merkitsee?
Hanna
No, ette ainakaan voi kieltää, että olette jo aikoja sitte sivuuttanut rippikouluijän!
Anna
Julkeaa, minä olen -—
Ristiina
Yli kolmenkymmenenviiden, sen voin todistaa!
JURONEN (itsekseen).
Pahanilkinen kissa.
Anna
Alkaako keittäjäkin?
Ristiina
Miksi ei? Tässä talossa menetellään niin häpeällisesti, että rehellinen ihminen ei voi vaieta.
Anna
Luuletteko, että rupean kanssanne kiistelemään?
Juronen
Te häviäisitte.
Anna
Kuinka niin?
Aukusti
Koska olette väärässä. On sikamaista, että Hannaa sillä tavoin panetellaan.
ANNA (ivallisesti).
Tosiaanko? Olenko osunut oikeaan? Onko neitonen vetänyt teitäkin nenästä? No, se ilahuttaa minua!
(Ovikello soi.)
Hanna
Siinä sen nyt kuulitte! Hän myöntää itse, että hän on puhunut minusta pahaa — ja ilman mitään syytä. Mutta minä menen heti neidin luo ja sanon hänelle kaikki — teidän pitää todistaa.