Pekka
Mikäs sinua nyt vaivaa?
Hanna
— Ennen olit niin hellä; et ensinnä kysynyt kahvia, vaan olit makea kuin hunaja! Mutta nyt, kun olemme kihloissa, on hellyys tipotiessään. Mitenkäs sitten käy, kun naimisiin joudumme?
PEKKA (on juonut kahvin).
Ah, kuinka se lämmittää ja virkistää tätä syntistä ruumista! Mutta Hanna, mitäs puheita ne olivat! Ajattelehan toki että minun täytyy jo aikaisin aamulla syöttää hevoset, puhdistaa vaunut, kantaa vettä, jotta aivan paleltuu kylmästä — ja vasta kuppi kahvia taas tekee minut ihmiseksi. Kas niin, nyt olen jälleen piristynyt ja sanon »hyvää huomenta».
HANNA (ivallisesti).
Todellakin?
PEKKA (levittää kätensä).
Tulehan tänne, tipuseni!
HANNA (kieltäytyen).
Ettet vain rasittaisi itseäsi liikaa.