Juronen
Niin niin.
Ristiina
Mitä unet käskevät, pitää täyttää, muuten käy hullusti. Minun pitää jakaa aarteeni, arpalippuni? Se on aarre, tai oikeastaan siitä voi tulla aarre.
PEKKA (tulee sisään, ottaa sanomalehden pöydältä ja lukee seisten).
Kymmenes kohtaus.
Edelliset, Pekka.
RISTIINA (jatkaen keskeyttämättä).
Hanna, tule tänne; sinä olet tänään antanut minulle ensimäiseksi jotakin — se oli kahvia — sinä näit unta minusta, kuinka minä annoin sinulle puolet leivästäni; se sopii ihmeellisesti yhteen, se on kohtalon todellinen viittaus. Minä luovutan sinulle puolet arvastani — antakaa minulle 50 penniä. Tässä on arpa — katsokaas!
HANNA (nousee ylös, epäillen).
Ei, ei minulla ei ole varaa.
RISTIINA (on noussut ylös, innokkaasti).
Hanna, ajattele unta, ei saa sulkea ovea, kun onni kolkuttaa.
HANNA Niin kyllä — mutta.-Pekka!