Juronen
No, no enhän minä ole niin epäuskoinen, mutta kuten sanottu, minä näen harvoin unta. Siihen tarvitaan erityistä taikauskoa.
Ristiina
Ja se minulla on ollut jo lapsesta saakka.
HANNA (palaa, tuoden sanomalehden).
Sanomalehti on tullut. (Panee sen Jurosen pöydälle.)
JURONEN (alkaa lukea sitä).
Ristiina
No, Hanna, tulehan nyt kuuntelemaan, uneni koskee sinua ihan tarkalleen. Näin unta että olin suuressa kellarissa, se oli niin suuri, etten voinut nähdä sen perälle asti.
Juronen
Onko uni pitkä, Ristiina?
Ristiina
Älkää keskeyttäkö minua! Kuulehan nyt, Hanna, tarkasti. Minä olin siis suuressa kellarissa ja haparoin kauheasti ympärilleni. Äkkiä avautui ovi ja sisään tuli —
ANNA (tulee sisään).
JURONEN (nauraen).
Kamarineitsyt!
Seitsemäs kohtaus.
Edelliset, Anna.