Anna
Aivan niin, kun Pekankin täytyy mennä pois, on paljon helpompi ja hauskempi kun pääsette yhdessä.
HANNA (pelästyen).
Mitä? Pitääkö Pekankin mennä pois?
Ristiina
Kyllä, valitettavasti! Sen on kirjanpitäjä saanut aikaan.
Hanna
No, sitte minä en myöskään jää. Hyvä Jumala, mitä äitini sanoo, kun tulen kotiin! Hän ehkä luulee, että minä todellakin olen huono ihminen.
Ristiina
Ole vain rauhallinen, Hanna, minä tulen mukaan ja sanon äidillesi totuuden.
(Ovikello soi.)
Juronen
Hanna, kuuletteko?
HANNA (kuulematta Jurosta ja ovikelloa).
Ah, rakas Ristiina, tehkää se!
Ristiina
Minä puhun kaiken totuuden.
JURONEN (hitaasti, hyväntahtoisesti).
Minun kai täytyy avata. (Menee vasemmalle.)
ANNA (ivallisesti).
Siitä tulee liikuttava kohtaus.
Ristiina
Pilkatkaa vain, kielevän suunne takia joudutte vielä kurjuuteen. (Hannalle.) Iltapäivällä tulen mukaasi, tahdon kertoa äidillesi maailman pahuudesta. Ah, vaimoraukka ei ensinkään usko sinusta pahaa, sillä köyhät ihmiset eivät ole niin pahoja, täytyy mennä suuriin taloihin, jos tahtoo kokea jotain oikein pahaa.
ANNA Osaapas tuokin olla suulas.