Ristiina
Hei, hyvää huomenta, hyvää huomenta!
HANNA (nousee, kaataa keittäjälle kupin kahvia ja panee sen pöydälle oikealla).
Ristiina
Kuinka päivät lyhenevät; säännöllisesti tulee nukkuneeksi liian kauan aamusin. Onko kahvi valmista? Hyvää huomenta, Juronen.
Juronen
Hyvinkö nukkunut, Ristiina?
Ristiina
Hm, niin ja näin. Mitä unta olette sitte nähnyt, Juronen?
Juronen
En mitään.
Ristiina
Ette mitään?
Juronen
Tiedättehän etten näe paljon unta — ja jos joskus jotain näenkin, unohdan sen taas.
Ristiina
Se on teidän vanha, paha tapanne, Juronen; unet ovat taivaan viittauksia, niitä ei saa jättää huomioonottamatta. Ja erittäinkin viime öisillä unilla on suuri merkitys, kun eilen illalla oli täysi kuu. Minä näin tärkeän, ihmeellisen unen. Hanna, mitä unta sinä olet nähnyt?
HANNA (istuu taas perunoita kuorimaan).
Minäkö? Ah, minä olen sen taas unohtanut.