Aukusti
Herra tahtoo puhua kanssanne, Pekka!
Pekka
Vai niin? (Menee.)
AUKUSTI (lämmitellen uunin luona, kavalasti).
Tallirenki vissiin ihmettelee mitä herra hänelle sanoo.
Ristiina
Kuinka niin?
Aukusti
Hm, herra ei puhu hänelle hyvää.
Ristiina
Miksi niin?
Aukusti
Uusi raudikko on rampa, se on kai Pekan syy.
JURONEN (painavasti).
Ei, se ei ole Pekan syy, sitä ei herra ymmärrä, sen me tiedämme paremmin!
RISTIINA (laskee uutterasti).
Aukusti
Hui hai, mitä se minua liikuttaa?
Juronen
Kuka tietää! Tuolla yläkerrassa selitellään niin paljon sellaista, mikä tulee meidän turmioksemme, mutta kantelijat ja panettelijat ovat kurjimpia olentoja maan päällä.
AUKUSTI (kiivaasti).
Tarkoittaako tuo minua?
JURONEN (rauhallisesti).
Niin no, se koira älähtää, johon kalikka sattuu.
(Ovikello soi.)
RISTIINA (katsoo ympärilleen).
JURONEN (nousee ylös).
Pekka on hyvä poika, en ole vielä nähnyt parempaa hevosten hoitajaa, ja kuka heittää kiven hänen tielleen, tekee syntiä ja herra itsekin, kun epäilee niin uskollista palvelijaa. Ymmärtäköön tämän herra kirjanpitäjä miten tahtoo. (Menee vasemmalle.)